Puska on saanut antaa nimen kieliäkseen puitteista, jossa tämä näyttely sijaitsee.
En ole halunnut teemoilla tai muutoin lisänimillä tökkösuolata tämänvuotista näyttelyä, jolloin olisin turhantärkeyttäni rajannut aiheet ja kehykset näyttelylle. Näkemiäni ympäristötaiteen näyttelyitä usein vaivaa lievä apeus, harrastelijamaisuus ja seipään nielijän totisuus.
Muottimäen valajat ja kiveen hakkaajat oli ilo heti alussa diskata pusikosta moottoritien varteen.
Itseriittoisten materiaalivalintojen sijaan fokuksessa olkoon tämän hetken elon riemu ja kärrynpyörät.

Puskan taiteilijoiden materiaali- ja aihevalintoihin liittyy valtaosin väliaikaisuuden, haurauden tai jopa toiseuden luonne. Teokset myös saattavat muuntua kesän ja viidakon lakien mukaan.
Olen pyytänyt mukaan tämän ja huomispäivän taiteilijoita, jotka kykenevät tuottamaan eri kokeilukipinöintitapojen yhdistelyn kautta sellaista kuvastoa ja olemista, joka saa niskahien tukkijätkälläkin valumaan ja suupielet mökin muorillakin turpean pönäkkään punerrukseen.
Toisin kuin taiteen kentille on aika ajoin populismia tyrkyllä, nyt ei euroviisustella eikä missitetä teoksia tahi tekijöitä.
Hyvä ei pisteitä jakamalla parhaaksi muutu, ei edes sitten saunan takana.

Itsessäni ensisijassa tunnistan lankkumaalarin joka ei tee taulun taulua vaan tositöitä, jotka saavat muuntua alamäkiseen vauhtiin päästyään vaikka puron viertä pitkin kiemurtelevaksi muurahaispoluksi jollotellen aina kaatopaikan porteille saakka.
Ryhmää kootessa kaikissa näkkäripöllyissäni pureskelin myös sitä kulmaa mistä naperot ja nuoret voisivat  saada kipinän taiteen kuvaan kaiken skeittailun ja viilentelyn ohessa.

Pois se parjattu taiteen elitismi; sillä taide tarvitsee kipeästi uutta murreeta yleisöä, jolle on nyt kuvapöytä katettu uuteen ympäristöön ja pakettiin.
Ei kun korsi suuhun ja sisältä pihalle kuvan valoon sillä Puskan taide on taivaasta.
Puska, ympäristötaiteen pääkaupunki aina vuodesta 2007.

Merihaassa, viidennessä kerroksessa, ( - 18 celssiusta ) 6. 2. 2007
Sulkeudun suosioonne

Harri Kivi

Taaborinvuoren ympäristötaidekesän moottori